Suomen tasavallan presidentti valitaan kansanäänestyksellä johtamaan maan ulkopolitiikkaa ja puolustusvoimia. Lisäksi presidentti nimittää eräät korkeat virkamiehet ja korkeimman oikeuden tuomarit.
Suomen tasavallan presidentti valittiin vuosikymmenien ajan valitsijamiesten välityksellä. Tällöin kansalaiset äänestivät presidentin valitsijamiehistä, jotka äänestivät maalle presidentin.
Suora kansanvaali käyttöön 1994
Vuoden 2012 presidentinvaalit noudattavat vajaa kaksi vuosikymmentä käytössä ollutta lainsaadäntöä. Vuodesta 1994 alkaen kansalaiset ovat kuitenkin äänestäneet tasavallan presidentistä suoralla kansanäänestyksellä.
Presidentinvaaliin voivat asettaa ehdokkaan puolueet, joilla on vähintään yksi kansanedustaja. Lisäksi tarkoitusta varten perustettu valitsijayhdistys voi asettaa presidenttiehdokkaan kerättyään yli 20000 nimen laajuisen kannattajaluettelon.
Jos joku ehdokkaista saa vaalin ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, valitaan hänet suoraan tasavallan presidentiksi. Muussa tapauksessa vaalissa järjestetään toinen kierros kahden eniten ääniä keränneen ehdokkaan kesken.
Tällöin toisella kierroksella eniten ääniä kerännyt ehdokas voittaa vaalit ja hänet nimitetään tasavallan presidentiksi. Toistaiseksi jokaisessa suorassa presidentinvaalissa on tarvittu kaksi kierrosta vaalin ratkaisemiseksi.
Vain kaksi perättäistä toimikautta
Suomen poliittista järjestelmää leimasi vuosikymmenet Urho Kekkosen pitkä presidenttikausi. Yli neljännesvuosisadan mittainen presidenttikausi teki presidentistä jatkuvasti tärkeämmän vaikuttajan, varsinkin kun Kekkosen valinnassa käytettiin erilaisia poikkeusmenettelyitä.
Mauno Koiviston presidenttikauden päättyessä presidentin toimikaudet rajattiin kahteen peräkkäiseen toimikauteen, eli 12 vuodeksi.
Presidentin valtaoikeudet supistuneet
1990-luvulta alkaen tasavallan presidentin valtaoikeuksia on rajoitettu, ja tämä kehitys on jatkunut 2000-luvun alussa.
Esimerkiksi aikaisemmin presidentillä oli oikeus hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit sekä oikeus nimittää hallituksen muodostaja, joka käytännössä nousi pääministeriksi. Nykyään presidentillä ei ole näitä oikeuksia.
Perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa maan ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Jos presidentti ja hallitus ovat eri mieltä ulkopolitiikasta, ratkaisee tasavallan presidentin kanta.
Lisäksi presidentti nimittää diplomaatit ja tapaa maassa vierailevat ulkovaltojen valtionpäämiehet.
Presidentti ja lainsäädäntö
Presidentti antaa eduskunnalle hallituksen esitykset uudesta lainsäädännöstä. Jos presidentti ei hyväksy esitystä, palautetaan esitys takaisin hallitukselle valmisteltavaksi.
Tämän jälkeen hallitus voi tuoda esityksen uudestaan presidentin esittelyyn joko sellaisenaan tai muuttamattomana. Jos hallitus ei halua muuttaa esitystä, ratkaisee hallituksen kanta tilanteessa.
Presidentti vahvistaa eduskunnan säätämät lait. Käytännössä tällä on vain symbolinen merkitys: tosiasiassa hallitus päättää lainsäädännön peruslinjaukset, eduskunta hienosäätää yksityiskohtia ja presidentti vahvistaa lain sen voimaansaattamiseksi.
Presidentti ja puolutusvoimat
Presidentti on myös Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö. Siten presidentti päättää maan puolustuspolitiikan päälinjoista. Lisäksi hän nimittää puolustusvoimien komentajan.
Symboliselta tasolta merkittävää on sekin, että presidentti ylentää kaikki puolustusvoimien upseerit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti